Äänet on laskettu

Maanantai 27.10.2008 klo 13:43 - Kirsti Handolin

KIITOS LUOTTAMUKSESTA!

 

KAMPANJOINTI PÄÄTTYY

Lauantai 25.10.2008 klo 9:15 - Kirsti Handolin

Vaalikampanjan esitteet on jaettu, ilmoitukset on julkaistu ja enää odotellaan, että ehtiikö Nurmijärven Uutiset kunnolla jakoon ennen äänestyksiä.

Tämä viimeinen kampanjapäivä on täyttymässä toisin kuin vielä kuukausi sitten kuvittelin.

    Kotikahveja tarjoamme Koto-Kahvilassa klo 9.30-10.30
    Tervetuloa!

Mutta kotikahveilta matka jatkuu Kirkonkylän kappeliin, jossa klo 11 on kunnallisjärjestömme edellisen puheenjohtajan siunaustilaisuus. Heikki Suomi käytti elämänsä parhaat vuodet voimalliseen  järjestötyöhön. Niiltä ajoilta meillä säilyy muisto täysillä mukana olleesta itsensä likoonpanneesta asioiden järjestelijästä.

Huomenna sunnuntaina on sitten varsinainen vaalipäivä, jolloin ratkaistaan 2009-2012 kunnanvaltuuston jäsenyydet. Sillä paikkajakumalla jaetaan muut luottamushenkilöpaikat kuten lautakuntien jäsenyydet. Tässä suhteessa kunnallisvaalit ovat huomattavasti esim. eduskuntavaaleja reilummat, koska kunnallisella tasolla ehdokkaan viralliset vaikutusmahdollisuudet eivät suinkaan lopu vaikka ei valtuuston valituksi tulisikaan. Jatkopaikan painoarvoon toki vaikuttaa vaaleissa kansalaisilta saatu kanntaus.

Vaalimenestykseen vaikuttaa yleensä vaalikampanja ja sen koko. Kampanjaa suunnitellessani asetin euromääräiseksi budjettirajaksi järkevän suhteen tavoiteltavissa olevaan paikkaan. Euroissa esitettynä neljä vuotta kunnanvaltuustossa on tarkoittanut 2240 euroa kokouspalkkioita (8 kokousta vuodessa, 70 euroa/kokous). Tästä me keskustalaiset maksamme 15 % ns. puolueveroa kunnallisjärjestölle, jolloin jäljelle jää 1904 euroa ennen omia veroja. Vaalikulut maksan omista rahoistani.

Näiden kunnallisvaalien kampanjakulut jakautuvat seuraavasti
- painotuotteet  449,62 euroa
- lehtimainonta  437,32 euroa
- muut             139,48

Eli yhteensä 1.026,42 euroa

 

Lehtien mainostila on kallista. Koska meillä lehdistämme Vartti eikä Nurmijärven Uutiset julkaise hintojaan lehdessä, kerrottakoon niistä tässä.

Nurmijärven Uutiset 1,10 pmm
Vartti 0,50 pmm

Vaalialennusta ehdokkaana on saanut 25% NU ja 30 % Vartti (saattaa vaihdella ilmoitusmäärän mukaan) lisäksi alv 22 %.

Mutta nyrkkisääntönä voi pitää, että samankokoisen ilmoituksen sai Varttiin puolella hinnalla siitä, mitä se maksoi Nurmijärven Uutisissa. Hinta tietysti kuvaa arviota lehden lukijamäärstä ja siksi mainoksia on ollut NU:ssa, vaikka se kalliimpaa onkin.

Toistoja tarvittiin mielellään ainakin kolme: ennakkoäänestyksen alkuun, keskelle ja varsinaisen vaalipäivän alle. Johtuen ilmoitustilan kalleudesta siirsin kampanjani painopistettä enemmän painomateriaalin suuntaan.

Kannattiko?

Se selviää ensi jaksossa!

Kammareita ja palveluita

Perjantai 24.10.2008 klo 12:05 - Kirsti Handolin

Hesari herätti ajatuksia heti aamutuimaan, se kai se on lehden tehtäväkin. Mielipidesivulle itse Jörn Donner oli kirjoittanut otsikolla “Miksi en asu Klaukkalassa?” Jutusta ei ilmennyt, mikä oli kannanoton liikkeellepaneva voima. Tekstin mukaan Klaukkalassa ei ole mitään erityistä verrattuna muihin maaliskuntiin, työmatka Helsingin seudulle on pitkä ja sitten oli luettelo ko kruununhakalaisen kävelyetäisyyksistä eri palvelupisteisin: elintarvikekauppoihin 4-6 min, apteekkiin 6, Alkoon 5 ja postiin 4, pesulaan 5, ravintoloihin 4-6, kirjastoon 7 ja merenrantaan 2.

Vertailin oman klaukkalalaisen asuinpaikkani etäisyyksiä ja meiltä kyllä  merenrantaan pääsy kestää reilusti yli 2 min. Toisaalta olemme täällä viimalta suojassa ja oikeaan metsään pääsen jo alle kahden minuutin. Samoin urheilukenttä, kirkko, pankit ja monet erityispalvelut kuten leipomo, kelloseppä, suutari, kukkakaupat, vaateliikkeet, rautakauppa, ovat samojen aikarajojen sisällä. Pesulaan ehdin fillarilla kävelytietä pitkin viiteen minuuttiin, jos se nyt minulle välttämätön palvelu onkaan, sillä meillä on ihan itsellä toimiva pesulavarustus kotona. Siitä olen täysin samaa mieltä, että  “elämisen laatua on se, että palvelut ovat lähellä ja helposti saatavilla.” Miten se liittyy haluttomuuteen asua Klaukkalassa otsikkona, sitä vain en ymmärrä. 

Mutta sen ymmärrän, että talouden realiteeteilla on väliä osoitteen valinnassa. Kuten eilen kirjoitin asumisen toiveiden ja todellisuuden olevan toista maata, niin on tässäkin. Pikavilkaisu asuntojen hintoihin kertoo, että Klaukkalasta yli 100 neliöisen omakotitalon voi ostaa 250.000 eurolla, kun taas 100-120 neliötä Kruununhaassa maksaa keskimäärin 550.000 euroa. (kohteita oli Etuovi.com:ssa tarjolla 5 hintahaarukassa 450.000-670.000 euroa). Donnerin tapauksessa, “kruununhakalainen vuodesta 1933”, asuinpaikka selittyy myös taustalla, sillä muistelisin jonkun korttelihistoriajutun kertoneen, että myös suvun häntä edeltäneet polvet ovat jo asuneet näissä samoissa kalustetuissa kammareissa!

Eilen esitin myös pitkäjänteisyyttä hajasijoittamiseen, koskien varsinkin valtion määräysvallassa olevia työpaikkoja. Näin siksi, että se on vastuussa koko valtakunnasta ja sen ihmisistä. Joku päivä sitten tuli serkun tytöltä osoitteenmuutoskortti Jyväskylästä, ja kun tsekkasin paikan kartalta, uusi osoite osui keskustaan pari korttelia torista. Nämä ovat niitä maakuntakaupungin hyviä puolia, joista vastavalmistuneella, hiljattain työelämään siirtyneellä nuorella on siellä mahdollisuus nauttia.

KAUPUNKISUUNNITTELUA JA KIRJALLISUUTTA

Torstai 23.10.2008 klo 17:38 - Kirsti Handolin

Tälle viikolle on osunut mielenkiintoisia keskustelutilaisuuksia: tiistaina olin kuuntelemassa Mari Vaattovaaraa, kaupunkimaantieteen professoria Helsingin yliopistosta ja keskiviikkona Thomas Bodströmiä Ruotsista.

Kaupungistuminen jatkuu: olemme nuori ja nopeassa liikkeessä, vasta 1970 ylitettiin 50 % raja, nyt ollaan 66 %, kun muualla mennään jo 80-90 % tietämillä. Meillä kaupungistumien tapahtunee aiemmasta poikkeavalla tavalla - voimakkaana esikaupungistumisena, vuoteen 2030 mennessä 80 % väestönkasvusta ennustetaan kohdistuvan Helsingin ulkopuolelle, Espooseen, Vantaalle ja kehyskuntiin.

Vaattovaara esiti tutkimustietoja siitä, miten ihmiset haluaisivat asua: vain 4 % haluaisi asua korkessa kerrostalossa, kun taas peräti neljä viidestä asuisi mieluiten pientalossa. Nuortenkin pääasumistoive on omakotitalo hyvällä esikaupunkialueella. Helsingissä pientalotarjontaa on vain 12 %, kun sitä kehyskunnissa on 60-90 %. Mutta pieniä 1- 2 huoneen asuntoja on Helsingissä  68 %, tätä enemmän niitä on vain Prahassa, Riikassa ja Vilnassa. Tämä varmaan selittyy osittain vanhalla asuntokannalla, mutta myös taloussyillä. Toiveet ja todellisuus kun ovat toista maata. Itselleni tuli heti mieleen, että yksiöt ja pienet kaksiot ovat sen kokoisia asuntoja, joihin asukkaiden omat rahat Helsingissä riittävät. Vielä kun muistetaan, että yksinasuvien osuus on kovin suuri juuri Helsingissä. Olen mukana Nuorisosäätiössä, joka rakennuttaa 18 - 35 -vuotiaille työssäkäyville nuorille vuokra-asuntoja ja meillä tätä nykyä siedettävä vuokrakatto on 500 euroa/kk. Kun asumisen lisäksi Helsingissä eläminen on kalliimpaa, pitäisi ainakin julkisen vallan pyrkiä pitkäjänteisesti hyöyntämään maan eri osat työpaikkojensa sijoituksessa. Toki siirtymävaiheissa on ongelmansa yksittäisten työntekijöiden kohdalla, mutta niinhän se on muuttamisessa tännekin päin! 

Vaattovaara  kaupunkitutkijana nosti haastavan kysymyksen esiin otsikolla “Kuntien yhdistäminen ratkaisuna - mihin?” Tarkastelussa oli nykyisestä valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä kuten, että suuret hallinnolliset yksiköt ova jäykkiä, kun taas kilvoittelu ja erityistyminen aikaansaavat luovia ratkaisuja. Tutkijana hän myös varoitti hyväksymästä ajattelematta yleiseksi tullutta väitettä “ilmastonmuutos edellyttää, että…” 

Mari Vaattovaara on erinomainen esiintyjä ja pitäisi ilman muuta saada puhumaan Keski-Uudenmaan kuntien yhteiseen KUUMA-tilaisuuteen. Kannustaisi eteenpäin ja varmasti nostaisi nykykeskustelussa meidän itsetuntoa siinä, kuinka oikealla tiellä olemme, kun olemme lähteneet kehittämään yhteistoimintaa itsenäisten tasaveroisten naapurikuntien  kanssa. KUUMAA aina silloin tällöin kuulee arvosteltavan ja useimmin äänessä ovat ne, jotka siitä vähemmän tietävät, ne jotka eivät muilta kiireiltään ehdi tai edes halua asiaan syventyä. Mutta niinhän se on vähän joka asiassa, että syvällä rintaäänellä pystyy puhumaan vain täydellisen tietämämättömyyden tuomalla varmuudella!

Toinen mielenkiintoinen keskusteluilta oli eilen Hanasaaressa, jossa tänä aamuna tv:ssäkin vieraillut Thomas Bodström oli Kari Lumikeron haastateltavana aiheesta Rikos, rangaistus ja sananvapaus. Bodström on täällä Kirjamessujen takia dekkarikirjailijana, mutta on myös paljon muuta, Ruotsin entinen oikeusministeri, nykyisin kansanedustaja ja rikosasianajaja. Kertoi vankiloista, niiden hierarkiasta, virkavalmistelun luotettavuudesta ja poliitikon vastuunotosta. Pahinta, mitä poliitikolle voi tapahtua, on hänen mukaansa IGEN, eli ongelman toistuminen. Mutta muistutti myös, että ministerien erot eivät tapahdu virkavirheen vuoksi, vaan ministeri lähtee yksityisasioiden takia. Lumikero veti haastattelua eteenpäin leppoisasti: Pari rikostoveria tapasi, toinen kertoi, että hänellä on hyviä ja huonoja uutisia - No kerro huonot ensin “poliisi on jäljillämme”, entä hyvät “kyse on Ruotsin poliisista!” Näin päädyttiin Palmen murhan tutkimuksiin… Mutta selkoa tuli myös ajankohtaisesta aiheesta lisätä valtuuksia seurata Ruotsin rajojen ylittäviä kaapeliliikenteen signaaleja, eli puhelin- ja radioliikennettä.

Paljon pohdittavaa jättää suora lainaus tilaisuuden esittelytekstistä:

“Siirtymä jälkiteollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan jakaa ihmiset kahteen leiriin. Toisella puolella on vanha yhteiskunta, joka koostuu aikuisista, poliitikoista ja vallanpitäjistä, kun taas toinen puoli koostuu nuoresta sukupolvesta, joka on kasvanut radikaalisti muuttuvan tietoyhteiskunnan aikakaudella. Vanhan ja uuden välisestä kuilusta puuttuu yhteys ja vuoronvaikutus.

Paradigman muutoksesta syntyvä normittomuus on mahdollisesti nähtävissä erinäisinä yhteiskunnan ilmiöinä. Normien muutos voi johtaa äärimmäisiin tekoihin, synkimpinä esimerkkeinä itsemurhat ja kouluammuskelut Jokelassa ja Kauhajoella.”

Nurmijärvi-lisä leikkauksen kourissa

Tiistai 21.10.2008 klo 23:44 - Kirsti Handolin

Kunnanhallitus sai eilen valmiiksi esityksen ensi vuoden talousarvioksi. Pohjaesityksessä virkamiesten leikkuri oli jälleen kerran osunut lasten kotihoidon tuen Nurmijärvi-lisään.  Karsintaesityksenä oli 50 euron pudotus nykyisestä 200 eurosta kuukaudessa. Lisää maksetaan vanhempainrahakauden päättymisestä siihen saakka kunnes lapsi täyttää 2 vuotta ja huoltaja saa lasten valtion kotihoidon tukea sekä lisäksi ehtona on, että myös perheen muut alle kouluikäiset lapset ovat poissa kunnan järjestämästä päivähoidosta.

Leikkausesityksen perustana on, että Nurmijärvi-lisä ei ole lakisääteinen palvelu. Ei olekaan, mutta lasten päivähoito on. Ja tällä ns subjektiivisella oikeudella on selvä yhteys kunnan budjettiin. Jokaisella perheellä on lakisääteisesti oikeus saada lapselleen kunnan järjestämä hoitopaikka. Ja kunnan järjestämänä se ei todellakaan ole edullisin vaihtoehto. Lapsilla on jo hoitotila valmiina kotona ja motivoitunut hoitaja käytössään. Nämä kummatkin puuttuvat kunnalta nyt kotona hoidettavien lasten osalta. Lasten kotihoidon tukea saa noin 800 perhettä, joista yli 400 on Nurmijärvi-lisän piirissä.  Mikäli nämä käyttäisivät oikeuttaan siirtää lapsensa kunnan hoiviin täydellä ylöspidolla ammattitaitoisten hoitajien huomaan… Alle 3-vuotiaiden päivähoito edellyttää yhtä hoitajaa 4 lasta kohden, tulisi kunnan palkata reilusti väkeä nykyisin jo yli 700 lastenhoitotöissä olevien työntekijöiden lisäksi. Mutta ensin pitäisi tietysti vielä hankkia jostain lastenhoitoon soveltuvat lisätilat!

Perheitä on monenlaisia, elämäntilanteet vaihtelevat ja ratkaisuihin vaikuttavat monet tekijät, ei vähiten talouden suhdanteet. Siksi tarvitaan kaikenlaisia palvelumuotoja. Samaan monipuolisuutta tarvitaan seuraavassa urakassa, kun ryhdytään tosissaan vastaamaan kasvavaan ikäihmisten palvelukysyntään. Mutta on uskomatonta, miten työlästä on puolustaa erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin täsmääviä palveluita, jotka usein vähänkin pidemmällä tahtäimellä tarkasteltuna ovat kunnan talouden kannalta edullisimpia.

Eilisiltana  kunnanhallituksessa Nurmijärvi-lisästä siis äänestettiin, ja esitykseni lisän säilyttämisestä voitti 7-4. (säilyttämisen kannalla Keskustasta Handolin, Pellinen, Pihko ja Rantala, Kokoomuksesta Mäkelä, Karppinen ja Valimaa, leikkausta kannattivat SDP:stä Luostarinen, Meros ja Rantanen sekä Vasemmistoliitosta Toikkanen.) Kunnanvaltuusto käsittelee talousarvioesitystä ja päättää siitä keskiviikkona 26.11.2008.

LISÄÄ VALOA

Sunnuntai 19.10.2008 klo 0:38 - Kirsti Handolin

Kanssakäyminen on sähköistynyt. Enää ei tarvitse kutsua tuttuja iltakahville kuulumisia kertomaan, kun juttuja voi selailla niin tuttujen kuin vielä tuntemattomienkin päiväkirjoista eli blogeista. Itse en ole vielä tähän sähköaikaan täysin vihkiytynyt. Pikemminkin olen ihmetellyt, kuinka avoimesti ihmiset kertovat tekemisistään ja esittelevät kuvia perheistään erilaisissa verkkoyhteisöissä. Aiemmin kun oltiin niin huolissaan sosiaaliturvatunnuksen loppuosan luovuttamisesta tai kaupan kassakuittinauhan sisältämistä tiedoista ja niiden aiheuttamista säröistä intimiteettisuojaan. Mutta ne olivat varmasti eri ihmisiä.

Tänään taas täydensin vaalisivujani; varmasti ne alkavat reilun viikon päästä olla valmiit - ja sittenhän vaalit ovatkin jo ohi. No joka tapauksessa lisäsin "Jo tehtyä" -kohtaan linkit Valtuustoinfo avoimeksi -aloitteen käsittelystä 30.1.2008 ja kokouksessa pitämästäni puheesta. Esitykseni hävisi äänestyksessä selvin numeroin kuten liitteestä ilmenee. Demokratian pelinsääntöihin kuuluu tyytyminen enemmistön päätöksiin. Mutta tässä aihepiirissä odotan kyllä uusia päättäjiä ja ennen kaikkea uusia päätöksiä.

Julkinen hallinto kuuluu terminä kunnan toimintaan. Nykyisin valtaisa osa päätöksistä tehdään lautakunnissa suljettujen ovien takana. Ennen moni näistä asioista päätettiin kunnanvaltuuston julkisessa kokouksessa. Näin avoimuudessa on menty täysin päinvastaiseen suuntaan kuin muualla yhteiskunnassa. Jos päätöksentekoa olisi mahdollisuus seurata suorana, se tehostaisi toimintaa, vähentäisi väärinkäsityksiä, selkeyttäisi päätösperusteita ja lisäisi intoa yhteisten päätösten valmisteluun. Kun pienistäkin tuloista lähes joka viides euro annetaan kunnan kassaan hallinnoitavaksi, varmasti jokaista myös kiinnostaa, miten rahoja käytetään.

Monet tällä kaudella tekemistäni aloitteista ovat tavalla tai toisella liittyneet avoimuuden, läpinäkyvyydeen lisäämiseen. Jotkut niistä ovat jo toteutuneet, jotkut odottavat vielä toteutajia.

Ihan pihalla

Torstai 16.10.2008 klo 0:22 - Kirsti Handolin

Tänään meillä oli paljon aamiaisvieraita. Valtava lauma lintuja lennähti pihalle ja puolessa tunnissa pihlajista oli nokittu kaikki marjat pois. Nyt niitä marjoja voi enää ihailla vaalikortin kuvassa!

Sää oli mitä upein. Juuri sellainen, että pihalla on parasta. Aloittelin haravointia ja siivosin kukkapenkin. Krassi kukkii edelleen, samoin keltaiset kevätesikot; ties kuinka monennen kerran.

Pihanhoito on varsin pitkäjänteistä puuhaa. Siksi nykyisenä projektien aikakautena sen uskoisi olevan mitä mainiointa vastapainoa monelle työlle. 

Toki ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Siksi samalla alueella pitäisikin olla monenmuotoisia ja -kokoisia asuntotyyppejä erilaisilla tonteilla, jotta eri ikäiset, eri elämänvaiheissa olevat ihmiset voisivat olla kanssakäymisessä keskenään. Nauttisi sitten lähimetsän puista tai pitkällejalostetuista pensaista.

KLAUKKALAN UUSI TORI

Tiistai 14.10.2008 klo 20:47 - Kirsti Handolin

Siinä se nyt. Viime syksynä puut ja pensaat kaadettiin, maat myllättiin ja keväästä syksyyn muutama rivakka mies uurasti kiinalaisten kivien kimpussa. Aleksis Kiven päivänä avajaisia veti NYT-liitteestä tuttu kaksikko, nuorisopäällikkö ja kunnanjohtaja. Vartissa puheet oli pidetty ja nauhat leikattu. Siinä vaiheessa riensin kohti kaupunkia kauppiksen kurssin 1978 tapaamiseen. Kokoonnuimme koululle tutustumaan uusittuihin tiloihin, jotka olivat aivan entisen näköiset. Kiittäminen on Museovirastoa, joka suojelee arvokkaiden tilojen säilyttämistä. Joskus ehkä vähän liikaakin: olin samana päivänä käynyt Kiljavan sairaalassa, jossa huomioni kiinnittyi parvekkeiden mataliin kaiteisiin. Aivan oikein, ovet oli lukittu ja avaimet piilotettu käyttökiellon takia, koska Museovirasto ei ollut antanut tehdä rakennuksen ulkoasuun mitään muutoksia!

Kurssikavereiden kanssa jutellessa mietin, miten uskomattoman samanlaisina ihmisen luonteenpiirteet säilyvät, miten huumorintaju, puhetapa ja ilmeet pysyvät - ja ovat sellaisiksi kehittyneet jo parikymppisenä. Olemme tavanneet kymmenen vuoden välein, ja meitä oli paikalla noin 150. Tällä kerralla uudeksi puheenaiheeksi nousi jo seuraavan polven tekemiset ja opiskelupaikat. 

Mutta palataanpa Klaukkalan toriin. Olen viime päivinä seurannut torin käyttöä. Toistaiseksi ihmiset näyttävät kiertävän sen, aukion poikki ei kuljeta, vaikka se oikaisisi matkaa. Onko tori liian iso avoin tila, ohjaako kuvioinnin raidoitus laidalle vai opettiko pitkä käyttökatko pois torilta? Reunustalla on ihanasti penkkejä, mutta pitäisikö keskellä olla jokin kiinnekohta? Toivomme varmasti torikauppiaita, mutta  Ruotin puutarhan kaltaiset sitkeän uskolliset yrittäjät ovat harvassa. Elävä torikauppa on melkoisessa markettien puristuksessa suuremmillakin paikkakunnilla. Kauppatorin tarjonta suuntautuu enenevässä määrin turisteille. Hakaniemi toimii toistaiseksi, mutta sinnekin on kuulemma valmisteltu torin elävöittämissuunnitelmaa, jossa alle tulisi parkkipaikkoja ja päälle - runsaasti uutta rakennusoikeutta.

Monipuolisten ruokamarkettien lisäksi meillä on Klaukkalassa erinomaisia yrittäjävetoisia palveluita. Sellainen on esimerkiksi leipomo ja sen yhteydessä toimiva kahvila. Vaikka alussa mainittu NYT-liite sitä taannoin tapansa mukaan kuvaili, on suosio taattu, kun väki kerääntyy nauttimaan keitosta, salaattipöydästä tai tuoreista pullista. Mutta ei voi moittia meidän postinkaan palvelua: kun tänään kipaisin kohti leipomoa, tuli postinjakaja vastaan ja arveli, että meille tuleva suurehko kirjepaketti ei taida mahtua laatikkoon. Sain sen siitä matkalta saman tien mukaani! Pistäkääpä palvelu paremmaksi vaikka siellä Helsingin päässä!